Alamäkipyöräily on vauhdikas ja hauska harrastus

Tervetuloa sivustollemme! Täältä löydät tietoa niin alamäkipyöräilystä kuin myös muista pyöräilylajeista. Jaamme myös lukijoillemme vinkkejä siitä, mistä löydät parhaat pyöräilymaastot Etelä- ja Pohjois-Suomessa sekä kerromme, miten voit itse aloittaa alamäkipyöräilyn. Lisäksi esittelemme pyöräilijän varusteet, kerromme suomalaisista pyöräilijöistä sekä vinkkaamme, millainen maastopyörä aloittelijan kannattaa hankkia uutta harrastusta varten. Tästä artikkelista saat esimakua sivuston muuhun sisältöön.

Perustietoa alamäkipyöräilystä

Alamäkipyöräily tunnetaan myös alamäkiajona ja se lasketaan maastopyöräilyn alalajiksi. Harrastajat kutsuvat lajia termillä DH, joka juontaa englanninkielen sanasta downhill eli alamäki. Kyseessä on vauhdikkain maastopyöräilyn alalajeista. Idea alamäkipyöräilyssä on yksinkertainen: tarkoituksena on ajaa rinteeseen tehty reitti läpi mahdollisimman nopeasti. Radat sijaitsevat kivikkoisessa ja esteisessä maastossa. Suomesta löytyviä alamäkipyöräilyratoja ovat esimerkiksi:

  • Kokoniemi Porvoossa
  • Laajavuori Bikepark Jyväskylässä
  • DH Bikepark Ounasvaarassa
  • Useimmat laskettelukeskukset

Laji on vauhdikas ja pyöräilijöiden huippunopeudet vaihtelevat ratakohtaisesti. Tämä vauhdikas ja viihdyttävä laji on suosittu etenkin ulkomailla. Lajin maailman cup kiertää monessa eri paikassa, sillä osakilpailuita ajetaan Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa sekä Australiassa. Vuonna 2009 kisaisäntänä oli myös Etelä-Afrikka. On hyvä huomata, että kesän aikana monia laskettelukeskuksia muutetaan alamäkiajojen isäntäpaikoiksi.

Naisten osuus alamäkiajajista on pieni, ja kyseessä onkin melko miespainoitteinen laji. Muutama nainen on silti lähtenyt alamäkiajajien joukkoon, ja yhtenä esimerkkinä heistä on Katja Repo. Hän oli maailman huippua, mutta Repon uran päätöksen jälkeen naisten osallistumiset Suomen kilpailuihin ovat laskeneet. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa lannistaa, vaan naisharrastajia kaivataan mukaan lajiin. Tunnetuimpia miesalamäkipyöräilijöitä maailmalla ovat:

  • Loïc Bruni
  • Greg Herbold
  • Charlie Kelly
  • Steve Peat
  • Chris Kovarik

Lajin idea tuttu laskettelusta

Voidaan sanoa, että alamäkipyöräilyssä perusajatus on aivan sama kuin laskettelussa suksien tai laudan kanssa: hissillä mennään ylös ja huipulta tullaan vauhdilla alas. Laji on siis mitä mainioin tapa lähteä nautiskelemaan laskettelurinteistä myös kesäiseen aikaan. Yhtäläisyydet lasketteluun eivät jää tähän, sillä aivan kuten laskettelussa myös alamäkipyöräilyssä alas vievissä rinteissä löytyy eri vaikeusasteita.

Perustietoa alamäkipyöräilystä

Alamäkipyöräilyssä käytetään pyöriä, jotka omaavat tavalliseen maastopyörään verrattuna hieman pienemmän, mutta vahvemman rungon, jonka valmistusmateriaali on alumiini. Pyörät on varustettu 26 tuumaisilla ja 2,5 tuumaa leveillä renkailla, joissa on nappulakuvio. On tärkeää muistaa, että alamäkipyörä on suunniteltu pelkästään alamäkiajoon. Tämä ei tietenkään estä ajamasta perusmaastossa, mutta siellä maastopyörä on parempi ja nopeampi vaihtoehto.

Ajetaan siellä missä alamäet ovat

Missä sitten alamäkipyöräilyä harrastetaan? Metsissä, laskettelukeskuksissa tai paikoissa, mistä löytyy alamäkiä. Jos ajetaan hiihtokeskuksissa, lajia voidaan kutsua hissipyöräilyksi. Itse lajista löytyy kaksi tyylisuuntaa, alamäkipyöräily ja enduro. Näistä enduro-kisa muodostuu erikoiskokeista, ja sen voidaan sanoa olevan seikkailuhenkisempää. Tämä johtuu siitä, että radat ovat luonnonmukaisia, joskus todella teknisiä, ja reitti voi viedä pyöräilijät nousumetreille.

Voidaan myös sanoa, että alamäkiajossa on yhtäläisyyttä syöksylaskun kanssa; molemmissa on yksi ratkaiseva lasku, jonka jälkeen voittaja on tiedossa. Hurjimmilla radoilla pyörien vauhdit nousevat päätä huimaaviksi ja radoilta löytyy myös hyppyreitä sekä kallistettuja mutkia. Enduro-pätkillä ei puolestaan löydy tehtyjä hyppyreitä ja vauhdit pysyvät rauhallisemmissa lukemissa, mikä tämä tekee lajista helpommin lähestyttävän.

Neuvoja aloitukseen

Matti Lehikoinen on Suomen alamäkikuskeista menestynein, ja hän on antanut neuvoja niille, jotka suunnittelevat alamäkiajosta uutta harrastusta itselleen. Hänen mukaansa hissipyöräilystä kiinnostuneille alamäkipyöräily voi olla enduroa helpompi ensimmäinen laji, sillä helppoja alamäkireittejä löytyy aloittelijoille hiihtokeskuksista. Hänen mukaansa nämä reitit eivät vaadi pyöräilijältä yhtä paljon tekniikkaa kuin reitit endurossa, eli ne sopivat hyvin aloittelijoille.

Lehikoinen sanoo, että kun pyörän käsittely on opittu, voidaan siirtyä vaativimmille reiteille. Alamäkipyöräilyn aloittamisen sopiva ikä on suunnilleen 9–10 vuotta. Tähän toki vaikuttaa nuoren kehitys sekä myös se, paljonko ajoaikaa pyörällä on takana. Ensimmäiseksi pyöräksi nuorelle sopii etujousitettu (pyörän etuhaarukoissa löytyy joustoa 120–123 mm verran) tai täysjousitettu (joustoa etu- ja takahaarukassa 120–123 mm) pyörä.

Mikä on paras paikka aloittaa harrastus?

Hyvä paikka alamäkipyöräilyn, ja myös enduron, aloittamiseen ovat hiihtokeskukset, jotka tarjoavat pyöräilyä kesäaktiviteettina. Näiden keskusten valikoimassa on eri tason omaavia monipuolisia reittejä ja monissa tapauksissa myös helppoja polkuja. Itselle sopiva reitti on helppo valita, mikäli on joskus käynyt laskettelemassa; pyöräreiteissä käytetään samaa värimerkki-järjestelmää kuin laskettelurinteissä, eli sininen tarkoittaa helppoa ja punainen vaatii osaamista.

Reittien ohella monet hiihtokeskukset tarjoavat aloittelijoille sopivia fillariklinikoita, jotka ovat kuin talvella järjestettävät hiihtokoulut. Tämän lisäksi hiihtokeskukset järjestävät aloittelijoille myös “alamäkipyöräily tutuksi” -päiviä. Näissä osallistujille näytetään keskuksen reitit, joten paikat tulevat tutuiksi asiantuntevassa seurassa. Kynnys harrastuksen aloittamiseen pienenee siis entisestään, sillä hiihtokeskusten järjestämän opastuksen avulla lajiin on helppoa päästä sisään.

Kannattaako oma pyörä hankkia?

Kannattaako oma pyörä ostaa heti harrastuksen alussa? Vastaus tähän on “ei”, sillä muutama hiihtokeskus tarjoaa vuokrattavaksi sekä pyöriä että myös harrastuksessa tarvittavia suojia. Lehikoisen mukaan pyöräksi kannattaa valita enduro-pyörä, sillä siinä on alamäkipyörien tapaan paljon joustoa, hyvät jarrut sekä pitoa tarjoavat renkaat. Enduro-pyörän valtti on monipuolisuus, sillä sen voi viedä perinteisille polulle, mutta myös alamäkireiteille.

Ammattilaisen vinkit varusteista

Varusteiden kohdalla kypärä on Lehikoisen mukaan ehdoton. Hän kertoo, että enduroa varten tehdään hyvin tuuletettuja ja suojaa antavia kypäriä. Niille, jotka suuntaavat alamäkeen, Lehikoinen suosittelee ns. full face -kypärää, jossa on myös leukasuoja. Muista tärkeistä varusteista on syytä mainita polvisuojat.

Leave a comment