Pyöräily on mukava, terveellinen sekä myös ympäristöystävällinen tapa liikkua paikasta A paikkaan B. Arkisessa liikenteessä pyörä on kulkuvälineenä tehokkaimmillaan etenkin lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla. Pyöräilystä saa itselleen myös mukavan harrastuksen ja mikäli innostusta riittää, voi siinä edetä erilaisiin kilpailuihin saakka. Pyöräilyn ehkä ainoa negatiivinen seikka on se, että pyöräillessä joutuu säiden armoille, sillä pyörä ei tarjoa sateensuojaa ja rapa saattaa roiskua pyöräilymatkoilla ikävästi. Mikäli tämä ei kuitenkaan haittaa, pyöräilystä saa ajanviettotavan jonka parissa myös kunto nousee. Tässä artikkelissa esitellään vapaa-ajan pyöräilyn eri muotoja: niin ratapyöräily, kuin myös kilpapyöräilyn eri lajeja. Ensimmäiseksi esittelyvuoron saa retkipyöräily, joka on ehkäpä pyöräilylajeista leppoisin. Sen avulla on mahdollista tutusta esimerkiksi luontokohteisiin lähietäisyydeltä mukavasti ja ympäristöä säästäen.

Retkipyöräily

On vaikea kuvitella leppoisempaa tapaa viettää kesäpäivää, kuin hypätä pyörän selkään ja suunnata retkelle luonnon helmaan. Voidaan sanoa, että pyöräilijän reviiri on melkoisen iso ja tämä tarkoittaa sitä, että jo pelkästään Suomestakin löytyy monia mielenkiintoisia retkikohteita vuosikausiksi. Oman lisänsä tähän harrastukseen tuo retkipyöräily ulkomailla, jonka kautta kohdemaan ympäristöä ja asukkaita näkee aivan toisesta näkökulmasta kuin perinteisillä pakettimatkoilla. Vinkkinä retkipyöräilyä ulkomailla suunnitteleville voi mainita, että esimerkiksi Ranskan Alsacessa pyöräily on suosittua paikallisten keskuudessa, joten pyöräilyyn soveltuvat tiet ovat kunnossa ja tarjoavat mahdollisuuden kierrellä ranskalaisella maaseudulla. Retkipyöräily onkin mukava harrastus myös siinä mielessä, että siihen voi lisätä eri aktiviteetteja: voi esimerkiksi pysähtyä taidenäyttelyissä, musiikkifestivaaleilla tai kesäteatterissa. Lisäksi valokuvaaminen on harrastus, joka sopii loistavasti yhteen retkipyöräilyn kanssa.

Maantiepyöräily

Maantiepyöräily on laji, joka tarjoaa harrastajalleen vauhdikasta menoa. Lajia on mahdollista harrastaa itsekseen, mutta myös isommassa porukassa. Tilastot kertovat, että Suomesta löytyy lähes miljoona maantiepyöräilyn harrastajaa, mikä tekee siitä yhden kaikkein suosituimmista harrasteliikuntamuodoista. Maantiepyöräilyssä käytetään kapearenkaisia vaihteellisia pyöriä ja niissä on käyräsarvinen tanko ja renkaat, jotka rullaavat hyvin. Kilpailumielessä käytävä maantiepyöräily on puolestaan taktinen joukkuelaji. Kisoissa pyöräilijät lähtevät reitille samaan aikaan ja ensimmäisenä maaliin saapunut voittaa kisan. Henkilökohtaisessa aika-ajossa pyöräilijät starttaavat matkaan yksinään ja käyvät kisan kelloa vastaan. Joukkueaika-ajossa nousee esiin tiimipeli: joukkue starttaa yhtä aikaa ja tarkoitus on ajaa tiiviissä ryhmässä, jolloin voidaan hyödyntää ryhmäajosta syntyvää peesihyötyä. Mikäli kilpaileminen kiinnostaa, on syytä panna merkille, että Suomessa järjestetään kesäaikaan monia maantiekisoja ja sekä toki myös kuntoajoja.

BMX

BMX Racing (Bicycle Motocross) on polkypyörämotocrossia. Kyseessä on sprinttilaji, joka haastaa pyöräilijän teknisesti. Harrastuspaikkoina BMX:ssä ovat lajia varten tehdyt radat, joilla on lähtöportti jopa kahdeksalle pyöräilijälle. Radoilla on monia suoria (joilla on kumpuja ja hyppyjä) sekä kallistettuja kaarteita sekä myös maali. Pituutta radoilla on yleensä 300–400 metriä ja kisoissa ajetaan yhden kierroksen eriä (lukumäärä riippuu osallistujamäärästä). BMX on harrastuksena perhekeskeistä ja harrastajien ikähaitari on varsin iso, aina kahdesta vuodesta yli seitsemänkymmenen vuoden. Kyseessä on siis todellakin laji, joka sopii kaikenikäisille. Ammattilaisia löytyy niin miehistä kuin naisistakin ja ammattilaisten ikähaarukka on 18 vuodesta 40 vuoteen. Huipulle etenevät pääsevät myös olympialaisiin, sillä BMX on ollut olympialajina vuoden 2008 Pekingin olympialaisista asti. Vaikka ei itse pyöräilisikään, voi BMX:ää seurata katsojana, sillä se on katsojaystävällinen laji.

Maastopyöräily

Maastopyöräily on yleistermi, jonka alla on monia eri alalajeja. Yksi niistä on tällä sivustolla käsiteltävä alamäkiajo. Muita alalajien ryhmiä ovat maastoajo (XC) 4-Cross (4x) ja enduro (END). Yleisesti voidaan sanoa, että maastopyöräilyssä ajetaan pyörillä, joiden maasto-ominaisuudet ovat hyviä ja mahdollistavat ajamisen erilaisissa olosuhteissa. Laji on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa kalifornialaisnuoret keksivät vapaa-ajallaan surffaukselle vaihtoehtoja 1970-luvulla. Pyöräily alas vuoripolkuja oli yksi näistä aktiviteeteista. Maastopyöräilybuumi saavutti Suomen 1990-luvulla ja ajan kuluessa pyörien jousitustekniikka kehittyi. Maastopyöräilyn alalajeista XC Olympic -maastopyöräkisoissa lähdetään kisaan yhteislähdössä ja kierretään muutaman kilometrin kierros muutamaan kertaan. Ratoihin sisältyy usein paljon nousuja (Suomessa suunnilleen 100–150 metriä), jotka tekevät reitistä haastavan. Reittien teknisyys vaihtelee radasta riippuen ja kisojen kesto vaihtelee yhden ja kahden tunnin välillä.

Trial

Trialpyöräily tarkoittaa taitoajoa, jossa ajatuksena on selvitä kinkkisistä paikoista ilman, että ottaa jalalla tukea tai kaatuu. Aloittelevat lapset lähtevät trialissa liikkeelle tasapainoilemalla lankuilla, tiukoilla käännöksillä ja matalilla esteillä. Sitten kun taidot karttuvat, mukaan astuvat hyppiminen pyörällä sekä muut tasapainoa vaativat temput. Laji on hyvä siinäkin mielessä, että sitä voi harrastaa melkein missä vain, kuten vaikkapa takapihalla, metsässä ja kaupungissa.

Ratapyöräily

Ratapyöräilyn nimestäkin voi arvata, että lajissa pyöräillään varta vasten tätä lajia varten rakennetuilla radoilla. Näitä ratoja kutsutaan velodromeiksi ja Suomessa niitä löytyy kaksi kappaletta: toinen on betoninen rata Helsingissä ja toinen on asfalttipäällysteinen rata Turussa. Lajissa käytetään pyöriä, jotka on varustettu kiinteällä välityksellä. Tämä tarkoittaa sitä, että pyörien polkimet pyörivät samaa tahtia renkaiden kanssa: pyöräilijän on siis poljettava koko ajan.

Mielenkiintoinen seikka on se, että ratapyöräilyssä käytettävissä pyörissä ei ole jarruja, vaan hidastaminen tapahtuu polkemista vastustamalla. Pyörien runkogeometria vaihtelee eri kilpailulajien mukaan ja yksivaihteisten pyörien välitykset säädetään sopiviksi vaihtamalla rataksia. Tässä lajissa aerodynaamisuus on hyvin keskeisessä roolissa, joten pyöräilijän ajoasentoon kiinnitetään paljon huomiota.